Botox 2009

Ensi-ilta 17.4.2009, Vuotalo

“Every word is pretend. Shape. Shake. Botox." Henkinen prosessi on vaikea. Kun sen sanoo ääneen, se on varmasti hirveän kliseistä. Vuorovaikutus on teeskentelyä, monikulttuurisuus on kupla. Totuus – keskinkertaista. Kulttuuriväki puhuu naivismista, poliitikot realismista. Rakkaus on pysyvää, kohteet vain vaihtuvat. En voi sille mitään, sisälläni asuu vaeltaja”.
Näytelmän käsikirjoittaja ja ohjaaja Veijo Baltzar tarttuu näytelmässään monikulttuurisuuteen liittyviin haasteisiin, ristiriitoihin ja tabuihin. Baltzarin elämänkokemus ja rohkeus näkyy näytelmässä kriittisyytenä, jolla lähestytään niin valtaväestöä, vähemmistöjä kuin suomalaista yhteiskuntaa.
Käsikirjoitus, ohjaus: Veijo Baltzar

Rooleissa: Jaana Pöllänen, Antti Uusi-Videnoja, Armi Vihattula, Ilnas Khaliki,
Timopekka Sillantaus, Aino Ranne, Ria Bäckström, Tanja Hedman

Musiikki: Lyhty ry

Lavastus: Esa Toppila


ESITYKSET:

17.4.2009 Vuotalo

26.4, 28.4, 29.4, 5.9. Kulttuurikeskus Stoa

7. ja 9.5. Kulttuurikeskus Caisa

”Toisin kuin Veijo Baltzarin aiemmat näytelmät, Botox tarjoaa vain monikulttuurisuuden huonot puolet, identiteettien keinotekoisen korjailun, ostetut ja väkisin pelolla ylläpidetyt ryhmäidentiteetit ja inhon erilaisuutta kohtaan. Mikään kulttuuri tai identiteetti ei tunnu tarjoavan oikeastaan muuta kuin helposti muutettavia pintoja. Kenessäkään henkilössä ei päästä pintaa syvemmälle, ja siitä muotoutuukin koko jutun juoni. Näitä identiteettejä kenties pystyykin botoxilla korjailemaan, vaikka niiden alta näkyy ehkä vilaus jotain muuta, eniten kaipuuta siihen, että joku katsoisi joskus toisenkin kerran.

Henkilöiden fragmentaariset, välillä toisiinsa liittyvät, mutta useimmiten irralliset puheenvuorot katkeilevat jankkaaviin liikkeisiin, ja puheenvuorojen limittyminen antaa aivan uudenlaiselle, "rikkinäisen puhelimen" kaltaiselle kommunikoinnille ja sinetöi esityksen näkemyksen "monikulttuurisesta kommunikaatiosta". Puheet kulkevat kehää: suomalaiset valittavat maahanmuuttajista, maahanmuuttajat suomalaisista.

Botox näyttää, miten monikulttuurisuudesta on tullut vääristävä prisma, jonka läpi asioita katsotaan, ja joka juuri kaikissa määrittely-yrityksissään tappaa todelliset kohtaamiset. Ainoa aito asia esityksessä onkin joidenkin henkilöiden välille syttyvä rakkaus. (…)”

Maria Säkö, Teatterilehti 2009