Synti 2016

Ensi-ilta 20.4.2016, Aleksanterin teatteri

INTEGRAATIOTEATTERI BALTZAR ISKI TUNNEÄLYN VOIMALLA

Kiroilu, aggressiot ja vihapuheet ovat yhteiskunnassamme hyväksyttyä arkipäivää, jopa sananvapaudeksi ja itsenäisyydeksi markkinoitua. Tunneälyn osoittaminen - jos sanot kauniille naiselle "rakas" - voi sen sijaan johtaa rangaistaviin toimenpiteisiin.
Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin käsikirjoittama ja ohjaama musiikkikabaree "Synti" sai ensi-iltansa 20. huhtikuuta 2016 Aleksanterin teatterissa. 50-luvun kaupunkimiljööseen sijoittuva satiiris-narsistinen parodia Carmenista heräsi rakkauteen ja elämänjanoon, jotka ovat tänä päivänä syntiä. Näytelmä kysyi, onko romantiikalla ja tunneälyllä merkitystä?
Kansainvälisen orkesterin siivittämän Synti -musikaalin laulajat kaappasivat yleisönsä matkalle uniin ja unelmiin suomalaiseen 1950-luvun sielunmaisemaan valloittavan ja hurmaavan naivismin hengessä. Integraatioteatteri Baltzarin 16-henkinen esiintyjäkaarti palasi vanhojen suomalaisten iskelmien tanssilavoille elämään väkevää kolmiodraamaa.
Käsikirjoitus, ohjaus: Veijo Baltzar

Näytelmän pääosat: Veijo Baltzar, Lilian Luo, Lia Goresh

Muissa rooleissa: Samia Abdullahi, Marjana Andreeva, Aino Bertell, Nina Castén, Tuulia Heiskanen,
Milla Kaitalahti, Oona-Emilia Latva-Hoppala, Elsa Marjanen, Molly Nybondas, Aino Sederholm,
Peppina Sillasto, Elsa Simonen, Elina Öster

Musiikki: Alexander Dmitriev (piano), Ilkka Ferm (saksofoni), Carl-Johan Häggman (perkussiot)

Koreografia: Aino Sederholm
Valo- ja äänisuunnittelu: Eetu Kinnunen

Tuotanto: Integraatioteatteri Baltzar / Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry

ESITYKSET: 20.4, 22.4, 28.4, 29.4 - ALEKSANTERIN TEATTERI

”Synti on käyttänyt vaihtoehtoista tuotantorakennetta onnistuneesti. Nuoret saavat olla mukana kulttuurin tekijöinä. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar on halunnut sitoa nuorten naisten uteliaisuuden ja taitojen kehittämisen musiikkikabareeseen. Aiemmissa Baltzarin töissä on ollut vahvempi yhteiskunnallinen sisältö. Tässä kaikuvat 50-ja 60-lukujen iskelmien sanat. Kirjailija, joka on radikaali politiikassa ja yhteiskuntakeskustelussa, on nyt leimallisen mustalaisromanttinen tarinassa.”

Risto Kolanen, Kallion lehti, Rööperin lehti ja Munkin seutu 5/2016

Otteita yleisöpalautteesta

”Veijo on mestari, monitaitoinen lahjakas ihminen ja hänen käsissään syntyy miraakkelimaisia suorituksia. Tämä oli yksi työnäyte siitä (…) Olen nöyrästi kiitollinen saamastani elämyksestä. Näytelmän kertomuksessa on niin monta kerrosta paitsi yksilöiden, myös yhteisöjen tasolla. Meidän pitää ymmärtää, sisäistää, tajuta tämä kaikki ja ottaa siitä myöskin elämässämme opiksi.

(…) Sellainen arvo, joka meidän kulttuurissamme halutaan pistää vähän syrjään, tai piilotella: aito naisellisuus, naisen viehätysvoima, naisen voima ja naisen toimet jätetään usein sivurooliin, se halutaan piilottaa, enkä ymmärrä tätä ajassamme. Tässä näytelmässä sain nähdä kuinka nainen osaa käyttää sitä tunnetta, mutta myöskin sitä älyä: nainen otti henkisesti ilmaherruuden käsiinsä. Naisilla oli hieno, näkyvä, älyllinen ja tunteikas, meitä miehiä herkästi puhutteleva roolinsa. Olin otettu, myönnän. ”

Kansanedustaja Ilkka Kanerva

Esitys veti minut heti mukaansa. Näytelmä sijoitti "Carmenin" jonnekin 50-luvun Suomeen. Kuitenkin koin aika nopeasti, että näyttelijät eivät yrittäneet näytellä (merkityksessä imitoida) 50-luvun hahmoja, vaan he omalla tavallaan ikään kuin olivat kyseisessä ajassa omana itsenään ja samalla olivat siis myös tämän hetken, kevään 2016, ihmisiä.

Mielenkiintoista tässä oli mielestäni se että ainoastaan miespääosan esittäjällä saattoi ikänsä puolesta olla kokemusta ko. aikakaudesta. Synti-näytelmässä tämä ei kuitenkaan luonut keinotekoisuuden vaikutelmaa, vaan aivan päinvastoin, harvinaisen aitouden tunteen. Ikään kuin mennyt aika olisi ollut juuri siinä ja nyt, nuorten naisten liikkeissä ja sanoissa.

Koin näytelmän ikään kuin laulusikermäksi rakkauden ja tunteiden eri puolista. Kulttuurissamme on aivan liian vähän lyyrisyyttä, aivan liian vähän tilaa sille. Synti- näytelmässä lyyrisyyttä oli runsaasti. Näytelmän jälkeen minulla oli kerrassaan ihanan raikas ja puhdas olo. Ei ollenkaan sellaista raskasta oloa, jollainen minulla on joskus ollut jonkin näytelmän katsomisen jälkeen. Koin että minun ei "tarvinnut ymmärtää jotain", vaan että olin kokenut jotain. Ja että se jokin oli nautinnollista. Kokemuksen lisäksi olin saanut merkityksiä.

Jouni Sirkiä, Runoilija/Toiminnanjohtaja, Suomi-Venäjä- Seura

Aleksanterin Teatterin on hyvä pitää ohjelmistossaan nuorta kulttuuria, jossa tunneäly on vahvaa ja ryhmäsitoutuminen käsin koskettavaa - varttunut katsoja aistii sukupolvista risteävyyttä, helsinkiläistä kulttuuria, joka on yleisinhimillistä. Syksyn säveltä parhaimmillaan - omaleimaista ja aitoa Baltzaria.

Nuorisoasiainneuvos Olli Saarela

Käsittämätön inhimillinen ”koura” piti ainakin minua otteessaan alusta loppuun asti. Oli jotenkin tunne päällä koko ajan. Tarina soljui eteenpäin ja ihan kuin olisi itsekin ollut siinä mukana. Kulissina oli vain henkilöt ja se toimi, koska esiintyjillä oli hyvin huomion puoleensa vetävä vaikutus. Rohkeutta ei esityksestä puuttunut, ei näyttelemisen, laulamisen, eikä aiheiden osalta. Todella hatunnoston arvoinen suoritus ja vilpittömästi pidin todella paljon.

Satamapäällikkö Petri Grönlund

Yhteistyössä