Veijo Baltzarin jalanjäljillä

> OSA 2

> OSA 3

 

Vuonna 1982

MUSTALAISTEATTERI DROM TOIMII OMILLA EHDOILLAAN

Poimintoja Sosialidemokraatin artikkelista 20.2.1982
Teksti Aino Pietarinen, kuvat Reijo Forsberg

"Suomessa toimiva ainutlaatuinen mustalaisteatteri Drom on lähtenyt omalle tielleen teatterin tekemisessä. Drom on romuttamassa mustalaiskulttuurin klisheetä. Teatteri ei toimi valkoisten ehdoilla vaan pyrkii ammentamaan sanottavansa mustalaiskulttuurista hyödyntäen kulttuurin henkistä voimaa."

"Teatteri Drom haluaa selvittää missä vaiheessa luonnon ja ihmisen välinen yhteys on lopullisesti kulunut rikki. Veijo Baltzarin mukaan kysymykseen miksi ihminen on unohtunut voidaan löytää vastauksia paneutumalla mustalaiskulttuurin arvoihin. Mustalaiskulttuuri on Baltzarin mukaan aina arvostanut ihmistä ihmisenä – hänen arvoaan ei mitata tavaralla eikä hyödykkeillä. (...) Kuitenkin myös mustalaiskulttuuri on murtumassa. Suomalaisen yhteiskunnan paineet ovat horjuttaneet mustalaiskulttuuria, sen perinteiset ammatit ovat kadonneet ja ympäröivä kilpailuyhteiskunta on pakottanut mustalaiset kilpailemaan jopa keskenään."

"Kyllä kilpailuyhteiskunnan hylätty ja unohdettu ihminen haluaisi arvon itselleen ihmisenä eikä vain materiaalina, tuotteena tai välineenä (...) Emme toimi yhden ainoan vähemmistön hyväksi vaan kaikkien vähemmistöjen. Puhumme ihmisen, oikeudenmukaisuuden, rauhan puolesta ja ydinaseita vastaan. Näin puhumme todellisuudessa melkoisen suuren joukon suulla." – Veijo Baltzar

Ihmisyys ei valitettavasti ole palautunut, päinvastoin. Yhä enemmän maailmassa toteutetaan massastandardia, unohdetaan yksilöt tekijöinä ja näkijöinä. Siitä on kaukana tunneäly, henkinen hyvinvointi ja elämänlaatu. Ihminen näkeminen yksiulotteisena fyysisenä tekijänä tulee yhteiskunnalle kalliiksi saasteiden, henkisen pahoinvoinnin ja lisääntyvien sairauksien muodossa.

Milloin maailma käsittää, että pitäisi panostaa ihmisen elämän-laatuun henkisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen muodossa? Ei yhdellä, eikä kahdella vaan kaikilla elämänalueilla.

Monikulttuurisuus tulee sitoa koulutukseen ja elinkeinorakenteisiin, luovuus ja kulttuuri edellä. Teatteria pitäisi tuottaa omalla äänellä - joita pitäisi Suomessakin olla miljoonia – eikä järjestäytyneen yhteiskunnan ehdoilla, joka on tuonut viihteen ja massatuotteet yhdeksi monopoliksi. Suomea myy ulospäin halpa

viihdetuotanto, huutokauppakeisarit ja markkinamiehet. Hyvä Suomi, kiitos. Valkolaisia emme ole, olkaamme siis mustalaisia, se on kosmopoliittisuutta.Onko meillä toivoa? Toivoa on juuri niin pitkään kuin ihminen elää, kuin on ihmisellä tilaa, käyttöä ja elinvuosia. Mutta kuinka pitkään ihmisellä on käyttöä? Siihen järjestäytynyt yhteiskunta ei ole vielä vastannut.

< OSA 1

> OSA 3