Yleisöpalautteet

Väläys runsaasta yleisöpalautteesta Drom-teatterin alkuajoista tähän päivään

Ludvig XIV & Integraatioteatteri Baltzar
Veijo Baltzarin 50-vuotistaiteilijajuhlavuoden konserttikiertue

Linnuntietä taivaaseen 2018-2019

Savoy-teatteri, Helsinki, 6.4.2018

”Lähtiessäni Savoy -teatterista leijuin puoli metriä lattian yläpuolella. Olittepa tehneet mahtavan esityksen. Veijon repertuaari uskomaton, laulajat ja tanssijat niin
lahjakkaita ja orkesteri - mistä te sellaisen olitte koonneet, aivan loistava.” -Entinen pääministeri Paavo Lipponen

“Kyllä Elvis olisi kalvennut eilen. Todella hyvä meininki.”

“Konsertti tuotti iloa, energiaa ja tunnetta että olen hyväksytty ihminen muiden joukossa – sitä me kaikki tarvitsemme jossain vaiheissa.”

”Tilaisuuden tunnelma oli lämminhenkinen ja miellyttävä. Kiitos upealle Baltzarille ja nuorille artisteille, olitte hyviä!”

“Tyttöjen esiintyminen oli mahtavan taidokasta, tanssit tehty pienillä eleillä visuaalisiksi. Veijo Baltzar - uskomaton rock-kingi, jonka lavakarisma oli herkkää, kaunista – loi jotain sellaista mihin ei kukaan voi yltää. Kokonaisuus – mykistävä.”

"Dramaturgia nerokkaan yksinkertainen, ja tekeminen rentoa – eikä pelätty virheitä, se oli tarttuvaa. Virkistävää, että tekemisen ilo päihitti suorittamisen ja ”oikein” tekemisen. Sitä on saatu riittämiin, tää oli jotain muuta!”


”Maanläheinen tunnelma otti haltuunsa koko suurpäisen yleisön. Tunnelma oli ennen kaikkea kotoisa ja tuli lähelle ihmistä. Yllätyin siitä, että Baltzar oli niin tavallinen, eikä koreillut. Vaikuttavaa ja innostavaa.”

Lue lisää

Aleksanterin teatteri, Helsinki, 1.11.2018

”Upea konsertti, jonka lahjakkaat esiintyjät vangitsevat yleisöjen sydämet aina yhä uudestaan” -Kroatian suurlähettiläs Josip Buljević


”Vahva ja lumoava esitys, joka vie sinut oman sielusi sekä unohdettujen tunteiden ajattomalle tutkimusmatkalle”.
-Nives Buljević

“Aivan uskomaton esitys. Jo ensimmäinen kappale teki ihanan tunteen. Kiitos tuhannesti!”

“Monipuolinen sisältö sai mieleni innostumaan. Hieno musiikillinen elämys.”

"Tämä avasi minulle täysin uuden maailman"

“Uusia artisteja, aitoa <3, tunnelmaa oli paljon <3

Arvio: 4,3 tähteä ★★★★☆

Lue lisää


Kulttuuritalo Grand, Porvoo, 1.12.2018

”Todella kaunis, hyvä konsertti. Kiitos, aito! Upeita musiikkiesityksiä ja hyviä tunnelmia. Erityisesti mustalaislaulut olivat TODELLA HYVIÄ!"

”Ihana, virkistävä, vauhdikas, tällaista lisää Porvooseen”

”Monipuolinen, ei ryppyotsainen. Upea nähdä kuinka nuoret kasvoivat esityksen mukana”

”Suuria tunteita. Esittäjistä välittyi ilo esiintyä. Huikea, koskettava tapahtuma”

”Ihana, lämminhenkinen. Tuntui että esiintyminen oli
spontaania, ei opeteltu”

"Toivottavasti kiertuetta jatketaan"

Arvio: 4,7 tähteä ★★★★★

Synti 2016

”Veijo on mestari, monitaitoinen lahjakas ihminen ja hänen käsissään syntyy miraakkelimaisia suorituksia. Tämä oli yksi työnäyte siitä (…) Olen nöyrästi kiitollinen saamastani elämyksestä. Näytelmän kertomuksessa on niin monta kerrosta paitsi yksilöiden, myös yhteisöjen tasolla. Meidän pitää ymmärtää, sisäistää, tajuta tämä kaikki ja ottaa siitä myöskin elämässämme opiksi. (…)

Sellainen arvo, joka meidän kulttuurissamme halutaan pistää vähän syrjään, tai piilotella: aito naisellisuus, naisen viehätysvoima, naisen voima ja naisen toimet jätetään usein sivurooliin, se halutaan piilottaa, enkä ymmärrä tätä ajassamme. Tässä näytelmässä sain nähdä kuinka nainen osaa käyttää sitä tunnetta, mutta myöskin sitä älyä: nainen otti henkisesti ilmaherruuden käsiinsä. Naisilla oli hieno, näkyvä, älyllinen ja tunteikas, meitä miehiä herkästi puhutteleva roolinsa. Olin otettu, myönnän. ” -Kansanedustaja Ilkka Kanerva

"Esitys veti minut heti mukaansa. Näytelmä sijoitti 'Carmenin' jonnekin 50-luvun Suomeen. Kuitenkin koin aika nopeasti, että näyttelijät eivät yrittäneet näytellä (merkityksessä imitoida) 50-luvun hahmoja, vaan he omalla tavallaan ikään kuin olivat kyseisessä ajassa omana itsenään ja samalla olivat siis myös tämän hetken, kevään 2016, ihmisiä.

Mielenkiintoista tässä oli mielestäni se että ainoastaan miespääosan esittäjällä saattoi ikänsä puolesta olla kokemusta ko. aikakaudesta. Synti-näytelmässä tämä ei kuitenkaan luonut keinotekoisuuden vaikutelmaa, vaan aivan päinvastoin, harvinaisen aitouden tunteen. Ikään kuin mennyt aika olisi ollut juuri siinä ja nyt, nuorten naisten liikkeissä ja sanoissa.

Koin näytelmän ikään kuin laulusikermäksi rakkauden ja tunteiden eri puolista. Kulttuurissamme on aivan liian vähän lyyrisyyttä, aivan liian vähän tilaa sille. Synti- näytelmässä lyyrisyyttä oli runsaasti. Näytelmän jälkeen minulla oli kerrassaan ihanan raikas ja puhdas olo. Ei

ollenkaan sellaista raskasta oloa, jollainen minulla on joskus ollut jonkin näytelmän katsomisen jälkeen. Koin että minun ei "tarvinnut ymmärtää jotain", vaan että olin kokenut jotain. Ja että se jokin oli nautinnollista. Kokemuksen lisäksi olin saanut merkityksiä." -Jouni Sirkiä, runoilija / toiminnanjohtaja Suomi-Venäjä -seura

"Aleksanterin Teatterin on hyvä pitää ohjelmistossaan nuorta kulttuuria, jossa tunneäly on vahvaa ja ryhmäsitoutuminen käsin koskettavaa - varttunut katsoja aistii sukupolvista risteävyyttä, helsinkiläistä kulttuuria, joka on yleisinhimillistä. Syksyn säveltä parhaimmillaan - omaleimaista ja aitoa Baltzaria." -Nuorisoasiainneuvos Olli Saarela

"Käsittämätön inhimillinen ”koura” piti ainakin minua otteessaan alusta loppuun asti. Oli jotenkin tunne päällä koko ajan. Tarina soljui eteenpäin ja ihan kuin olisi itsekin ollut siinä mukana. Kulissina oli vain henkilöt ja se toimi, koska esiintyjillä oli hyvin huomion puoleensa vetävä vaikutus. Rohkeutta ei esityksestä puuttunut, ei näyttelemisen, laulamisen, eikä aiheiden osalta. Todella hatunnoston arvoinen suoritus ja vilpittömästi pidin todella paljon." -Satamapäällikkö Petri Grönlund

”Synti on käyttänyt vaihtoehtoista tuotantorakennetta onnistuneesti. Nuoret saavat olla mukana kulttuurin tekijöinä. Kulttuurineuvos Veijo Baltzar on halunnut sitoa nuorten naisten uteliaisuuden ja taitojen kehittämisen musiikkikabareeseen. Aiemmissa Baltzarin töissä on ollut vahvempi yhteiskunnallinen sisältö. Tässä kaikuvat 50-ja 60-lukujen iskelmien sanat. Kirjailija, joka on radikaali politiikassa ja yhteiskuntakeskustelussa, on nyt leimallisen mustalaisromanttinen tarinassa.” -Risto Kolanen, Kallion lehti, Rööperin lehti ja Munkin seutu 5/2016

Jumala on suuri (modernisoitu) 2012

"Upea teksti." -Kansanedustaja Pekka Haavisto

”Keitä ristiinnaulitaan tänään? Sanoiltaan, laulultaan ja tunnelmaltaan väkevässä esityksessä esiintyjät hurmasivat kauniilla ja puhuttelevalla ilmaisullaan.”
-Risto Kolanen, Uutispäivä Demari 11.10.2011

”Baltzarin taiteen voimanlähteenä on kysymykset vähemmistöjen asemasta, ihmisoikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta. (…) Esityksessä parasta oli näyttelijöiden oma palo suureen sanomaansa.” -Salla Ranta, Kotimaa 13.10.2011

”Luonteeltaan ajaton ja filosofinen esitys käsittelee päivän teemoja kuten pinnallisuutta, radikalismia ja ylisuvaitsevaisuutta." -Salla Korpela, Kirkko & kaupunki 5.10.2011

Botox 2009

”Toisin kuin Veijo Baltzarin aiemmat näytelmät, Botox tarjoaa vain monikulttuurisuuden huonot puolet, identiteettien keinotekoisen korjailun, ostetut ja väkisin pelolla ylläpidetyt ryhmäidentiteetit ja inhon erilaisuutta kohtaan. Mikään kulttuuri tai identiteetti ei tunnu tarjoavan oikeastaan muuta kuin helposti muutettavia pintoja. Kenessäkään henkilössä ei päästä pintaa syvemmälle, ja siitä muotoutuukin koko jutun juoni. Näitä identiteettejä kenties pystyykin botoxilla korjailemaan, vaikka niiden alta näkyy ehkä vilaus jotain muuta, eniten kaipuuta siihen, että joku katsoisi joskus toisenkin kerran.

Henkilöiden fragmentaariset, välillä toisiinsa liittyvät, mutta useimmiten irralliset puheenvuorot katkeilevat jankkaaviin liikkeisiin, ja puheenvuorojen limittyminen antaa aivan uudenlaiselle, "rikkinäisen puhelimen" kaltaiselle kommunikoinnille ja sinetöi esityksen näkemyksen "monikulttuurisesta kommunikaatiosta". Puheet kulkevat kehää: suomalaiset valittavat maahanmuuttajista, maahanmuuttajat suomalaisista.

Botox näyttää, miten monikulttuurisuudesta on tullut vääristävä prisma, jonka läpi asioita katsotaan, ja joka juuri kaikissa määrittely-yrityksissään tappaa todelliset kohtaamiset. Ainoa aito asia esityksessä onkin joidenkin henkilöiden välille syttyvä rakkaus. (…)” -Maria Säkö, Teatterilehti 2009

Jumalten paratiisi 1993/2004

”Ohjaajana Veijo Baltzar on löytänyt esiintyjäryhmästä ne voimavarat, jotka sisältyvät näyttelijän kokonaisvaltaiseen läsnäoloon lavalla: rooleja ei ”suoriteta” vaan avataan oma itse niiden ilmaisuvälineeksi. Baltzarin teatteri ei ole mikään kallonkutistajan istunto, jonka aikana eritellään lavalle kuviteltujen ihmisten käyttäytymistä. Ihminen elää tahtonsa ja viettinsä mukaan – jos on elääkseen. Sammutetuin tuntein se on siistiä kitumista ulospääsemättömässä pimeydessä.”
-Hannu Reunamäki, Savon Sanomat 1993

Orli 1994-1997

”Orli on kadehtittava osoitus ennakkoluulottomasta uskalluksesta ja eri tahojen halusta puhaltaa yhteen hiileen (…) Veijo Baltzarin teksti on juhlallisella tavalla runollista. Siinä on löydettävissä vaikutteita Raamatusta, Gilgamesh-eepoksesta, saksalaisesta jumaltarustosta ja Kalevalasta – ei mitään kepoisi lähtökohtia tehdä teatteria pääosin nuorisovoimin. Myyttishenkinen ja arkaisoiva on myös Baltzarin ohjauksen ote. Suuret joukot liikehtivät näyttämöllä verkkaan, ja päähenkilöt profiloidaan terävästi tätä taustaa vasten” -Tuulikki Närhinsalo, Etelä-Saimaa 12.11.1995
”Tulenpalavalla tunteella ja rautaisella tahdolla tehty Orli kertoo kahden nuoren ylimaallisesta rakkaudesta pahan viettelyksen varjossa. Veijo Baltzarin kirjoittama ja ohjaama kansanooppera tarttuu katsojaan rytmikkyydellään ja runollisella herkkyydellään” Lappeenrantalainen 5.1.1997

Taon kivestä hevosen 1983

Taon kivestä hevosen nostatti hien pintaan. Mustalaisteatterilaiset eivät näytelleet, he elivät esityksen. Oikeastaan he esiintyivät kaikkien maapallon vähemmistöjen puolesta, koputtelivat omiatuntoja ja sanoivat sanottavansa.” -Leena Sirviö, Kuhmolainen 1983

Musta ruoska 1981-1982

"'Tuska on iloa, viha on rakkautta'– näin kuuluivat Musta ruoskan alkulaulun sanat. Kaksoisilmaus, vastakohtien samanaikaisuus joka on elämä/kuolema-akselista peräisin – siinä näen estetiikan, joka kirkkaasti eroaa meidän länsimaisesta mallistamme. Kenen realismista on siis kysymys? Kyse on mustalaisten elämän realiteeteistä, ihmissuhteista ja kulttuurista, joka hajoaa vieraan, vihamielisen ja yhä murskaavamman ympäristön jatkuvassa puristuksessa.

Mustassa ruoskassa kaikki on jännitetty elämän ja kuoleman välille. Juuri tämä akseli lävistää ja rytmittää kaikki esityksen tasot. Se on yksinkertaisesti taiteellisen ilmaisun ehdottoman välttämätön ominaisuus, jota ei voida eikä haluta sepittää pois. Eläminen on uhkapeliä niin elämän kuin kuolemankin voimakkaassa läsnäolossa. Tässä käsitysmaailmassa, joka on vanhempi kuin meidän, uhka, katastrofi, julmuus ovat konkreettisia vaikuttimia, jotka jättävät jälkensä taiteeseen." -Johanna Enckell, Teatterilehti 9/1981